Hei Janne, jatketaan juutta te4e4lle4. Twitter tosiaan taitaa olla malliesimerkki siite4, miten vedete4e4n liian nopeita johtope4e4tf6ksie4 lyhyiste4 viesteiste4;) Se on ehke4 yksi digiviestinne4n suuria haasteita. Kiire tekee helposti tepposensa. Itse tartuin jutun otsikkoon ja ingressiin. Mutta asiaan, kysyit mite4 tarkoitin laajemmalla merkitykselle4. Itsee4ni on ehke4 hieman he4irinnyt se, miten henkilf6bre4ndi keskustelu Suomessa on vahvasti ankkuroitunut verkkoidentiteettiin. Eihe4n se niin ole, kuten itsekin totesit. Eihe4n se ole staattinen kuva, vaan ajan myf6te4 syntynyt kokemus vaikka asiakkuuden tai ihailun kautta. Henkilf6bre4ndin me4e4ritelmie4kin on niin monia. Toisaalta, meille4 ei ehke4 osata viele4 rakentaa vuorovaikutteisuutta verkossa, ja verkkoidentiteettiin nimenomaan kuuluisi se dialogi. Montako poliitikkoa tai yritysjohtajaa meille4 on verkossa vuorovaikutteisesti? Onko meille4 le4heisempi bre4ndisuhde Fazerin siniseen kuin kansanedustajiin? Kaivuri-Jukka on hurjan mielenkiintoinen esimerkki. Aika ne4ytte4e4, mihin he4nen julkinen uransa kehittyy. Ke4e4nte4en viele4 ente4 millainen on henkilf6, joka ei halua olla henkilf6bre4ndi? Te4ytyy muistaa ette4 sekin on valinta haluaako profiloitua julkisesti vai pysye4 enemme4n yksityisene4 henkilf6ne4. Ehke4 verkkopersoona onkin sopiva sellaisille henkilf6ille, jotka haluavat olla tunnetumpia pienemme4sse4 piirisse4 tietyiste4 asioista?Te4ste4 taisi tulla ve4he4n pitke4 kommentti pallotellaan asiaa eteen pe4in ja katsotaan mite4 uutta syntyy!